Inidrae

Tässä se entinen mytty, nykyään kälyn pusero:

Malli: kaulasta alaspäin, välillä sovittaen
Lanka: Sirdar Denim Chunky
Puikot: 5

Väliaikatietona kerrottakoon, että sain otettua itseäni niskasta kiinni ja kutaistua valmiiksi kälyn mytyn, jonka aloituksesta oli mainintaa täällä. Kuvan laitan, kunhan tekele on kuivunut.

Joudun huomenna raahautumaan Helsinkiin, vaikka alunperin sen olisi pitänyt olla ajankohtaista vasta keskiviikkona. Aion käydä Menitassa, sikäli mikäli en onnistu taas eksymään… Eksymistaidolleni onkin naurettu eräänkin kerran niin kotona kuin töissäkin. Sama kai se on jos ajaa maisemareittiä, kunhan perille pääsee ajoissa, vai mitä?

Kävin tänään paikallisputiikissa katselemassa lankoja. Siellä on myynnissä vain Novitaa ja suurimmaksi osaksi juuri niitä värejä, joista en itse oikein välitä, joten langat jäivät hyllyyn. Ihan tyhjin käsin ei tarvinnut kotiin palata, sain sentään täydennettyä työvälinevarastoa, siis puikkoja tarttui matkaan. Ostin kolmet pyöröpuikot, kolmoset (60 ja 80 cm) ja kaks puolikkaat (40 cm)

(Klikkaa hiiren oikealla korvalla ja valitse View Image, niin näkyy selvemmin)

Suoria puikkoja en ole tainnut käyttää vuosikausiin, mutta ei kai niitä viitsi hävittäkään, hyvinpä nuo purkissa pysyvät pois tieltä. Vaikka en erikoisemmin olekaan kaivannut noita puuttuvia kokoja, niin olisi se aika makeeta, jos taulukko olisi kokonaan väritetty, tai ainakin niin pitkälle kuin metallisia työkaluja on saatavilla.

Jep, metallisia. Muoviset ahdistavat tooodella paljon ja niillä suostun puikottamaan ainoastaan äärimmäisessä hätätapauksessa. Bambuisia sukkapuikkoja olen testannut, mutta pakko kai se on myöntää, että kyllähän niillä kutoo, mutta ei ne mua oikein sykähdytä. Ilo oli suuri, kun työ vaihtui ja sai taas alkaa kilkuttaa metallipuikoilla.

Niistä puikkopurkeista, joista mainitsin. Metallia.

Arvaas piruuttain minkälaista musaa kuuntelen…

Toissapäivänä ja eilen valmistunut myssy samasta ruskeasta 7 veikasta kuin sukat.

Totesin ensimmäisen valmistumisen jälkeen, että osa kavennuksista oli tehty aivan liian harvakseltaan ja takaraivoon jäi karsea teletappinyppy. Purin eilen kavennusten puoleen väliin ja tein uusiksi. Nyt on parempi.

Olen kuolannut kaikkia niitä ihania lankoja ympäri nettiä. Ensimmäistä kertaa elämässäni kaipaan luottokorttia, mutta viitsiikö sitä "pelkkien" lankojen takia hankkia? Sitä paitsi lankojen ostossa taitaa olla parasta langan tunnustelu ja hiplaaminen… Ehkä sitten joskus. Mutta en minä ilman villalankaa jää, sillä…

Tämän myssyn myötä hiljensin päättäväisesti julman minäni ja ilmoitin, että jos ei viikonloppuna tarvitse tehdä töitä, tämä likka menee lankaostoksille. Jos nyt en pääse, olen työasioissa menossa tiistaina Turkuun ja keskiviikkona ja torstaina Helsinkiin. Ainakin Turussa on sen verran luppoaikaa, että varmasti ehdin ainakin 1 lankakaupassa vierailla. Helsingissä yritän ehtiä käydä Menitassa, jossa en vielä kertaakaan poikennut vaikka melko usein joudun lähinurkilla pyörimään.

Myöhään eilen illalla sain kirjottua naaman. suu taisi onnistua vasta 4. kerralla, omat silmät olivat sen verran sikkarassa 2 piiiitkän työpäivän jälkeen.

Olen tehnyt kauppoja itseni kanssa tähän tyyliin:
- Tarvitsen villalankaa uutta apupupua varten, kun mulla on vain hempeitä värejä.
- Ei.
- Mutku se menee hyvään tarkoitukseen.
- Eei (jo hieman empimistä ilmassa).
- Muksunkin omatunto lauhtuisi.
- Hmmm. Sulla on ihan tarpeeksi isot lankavarastot ja 3 työtä kesken. Ei.
- Jos mä teen 1 valmiiksi, niin sitten kai mä voin käydä ostoksilla.
- Okei. Mutta sitä pipoa ei lasketa…

Huoh. On mulla julma minä…

Pieni maailmanparantaja saapui sunnuntai-iltana Linnanmäki-reissultaan, näki lähettämiskelvottoman apupupun ja tykästyi sillä seisomalla. Joten Jago adoptoitiin innolla.

Noin puolen tunnin ajan pupua halailtuaan poika masentui. Nyt joku pupua enemmän tarvitseva jäisi ilman. Poika oli jo luovuttamassa pupua takaisin, koska hänellä on jo niin monta pehmolelua jne. Oli helppo luvata tehdä uusi, olinhan sen jo aiemmin päättänyt.

Meni taas hieman aikaa. Poika oli surullisena luovuttamassa pupua uudelleen, koska jos äiti tekee uuden ja hän antaa Jagon, niin silloin 2 lasta saa pupun. Kuinkakohan monta niitä oikein joutuu tekemään, että pienen maailmanparantajan omatunto rauhoittuu? Onneksi aikaa on vielä runsaasti jäljellä, yhtämittaa ei noita jaksa tehdä, mutta ne ovat kivoja välitöitä.

Uusi pupu on naamaa ja kaulaliinaa vailla valmis. Kaiken lankamäärän keskellä on todettava, että 100 % villa on likipitäen loppu, enkä haluaisi käyttää 7 veikkaa tai Nallea. Woolia on jonkin verran jäljellä (pinkki, vaaleanpunainen ja aprikoosi), mutta niistä tulee aika äklön näköinen pupu… Vanuakin pitää hankkia lisää, pussin pohja alkaa näkyä. Voi pahus, taitaa olla pakko lähteä lankaostoksille.

Tässä on Jago, vastavalmistunut apupupu, pihapöydällä odottamassa kylpyyn pääsyä. Jagon kaulaliina tehdään kylvyn aikana.

Lanka: Huopanen, 96 g
Puikot: 6 muovisukkapuikot
Pituus: hurjat 65 cm
Nimi: jostain syystä tuli hymyä kirjaillessani työkaveri (Jaakko) mieleen.

Aloitin apupupun eilen. Kun muksu (poika, 10-v.) tajusi, mitä olen tekemässä, hän kysyi sen tavallisen: Kenelle toi tulee? Kerroin, että pupu tulee sellaiselle lapselle, joka tarvitsee jotain jota rutistaa. Poikaressukka oli ihan ihmeissään, joten kerroin, että kaikilla lapsilla ei ole pehmoleluja lohdutuksena. Jätin todella paljon kertomatta, itse asiassa koko todellisuuden, sillä muksulla on taipumusta ruveta kantamaan kaikkia maailman murheita ja epäkohtia sydämessään.

Aloitellesani pupun toista jalkaa poika kysyi, että mitä lapset voivat tehdä toisten lasten hyväksi?

En pystynyt vastaamaan mitään järkevää, sopertelin kauhuissani samalla kun ajattelin, että miten minun pieni maailmanparantajani kestää, kun hänelle lopulta valkenee koko tämän maailman julmuus ja rumuus, jos hän murehtii jo pehmolelun puuttumista. Meillä puitiin pitkään tsunamia ja vielä pidempään Irakin sotaa. Muksu on tänä kesänä reissannut niin paljon, että uutisten seuraaminen on jäänyt vähemmälle, mutta keskustelut Israelin hyökkäyksistä alkavat heti, kun joku koulussa mainitsee niistä.

Apupupu hyppää puikoille seuraavaksi. Aion käyttää siihen Huopaset, joista en koskaan saanut aikaiseksi tossuja. Tai no, yksi tossu on huovuttamista vailla, mutta taidan senkin purkaa. Onpahan ainakin 1 ufo vähemmän