Inidrae

Uskomatonta, mutta totta: Se valmistui sittenkin!

Todistusaineisto:

Ohje: Novita 4/91, malli N91-5864 hieman muokattuna
Puikot: pyörö-5
Lanka: Novita Pop Plus 810 g

Valmis pusero on hervottoman kokoinen eli siis juuri sopivan suuri. Sisälle mahtuis ihan kevyesti 2 x minä, ehkä jopa 3. Musta on ihana käpertyä kokonaan jättikokoisen neuleen sisään jäätävänä talvipäivänä. Pusero näköjään karkottaa tehokkaasti myös nuhanenän vilunpuistatukset.

Hirvittävän flunssan olen saanut. Henki kulkee vielä nenän kautta, mutta yskiessä meinaa keuhkot revetä. Lämpö pomppii holtittomasti ylös alas riippumatta siitä mitä teen tai teenkö mitään. Siis palellaan, hikoillaan ja taas palellaan.

Voisi kuvitella, että poppipaidan 6 oikein 6 nurin olisi haasteettomuudellaan juuri sopivaa kudottavaa, mutta mitä tekee hän, kun saa viimein itsensä hieman pystympään asentoon sohvalla? Ottaako hän aivottoman neuleen kätösiinsä? No eeei, hän alkaa skannata vanhoja lehtiä koneelle. Käytännössä tämä tarkoittaa hyppimistä skannerin ja tietsikan välillä. 3 lehteä jaksoin, ennen kuin oli pakko istahtaa.

Skannatut lehdet olivat 1977-1979 Suuri Käsityökerho lehtiä. Suurimmaksi osaksi mallit olivat sellaisia, joita en ikimaailmassa voisi kuvitellakaan tekeväni, mutta löytyi sieltä pari mahdollisesti toteutettavaakin.

SK 1/1978: revontulitossut
SK 7/1978: hartiahuivi

Tykästyin huiviin ensi silmäyksellä.

SK 5/1979: Tyynyeläimet

Nää oli jotenkin rutistettavan suloisia. Näihin voisi upottaa kankaanjämiä.

Oli minulla 80-luvun lehtiäkin iso pino, mutta jossain vaiheessa olin saavinani tarpeekseni käsitöiden tekemisestä ja tyhjensin kaikki kaapin kolot langoista ja lehdistä. Ainoastaan puikot yms. tarvikkeet säilytin. Käsityötön aikakausi taisi kestää peräti liki vuoden…

Olen hurjat 10 senttiä saanut aikaiseksi viime päivien aikana virheän kirjavaa puseroa Novitan Pop Plussasta. Nyt ollaan menossa jo vartalo-osan etukappaleen kaula-aukossa, joten paljoa ei olisi jäljellä, viitisen senttiä ja hihat sekä kaulus. Ei pitäisi kovinkaan kauan enää mennä aikaa, kun on isot puikotkin käytössä jne.

Pusero on vähän synkkä, mutta pidän silti siitä, vaikka väritys voisi olla hieman vähemmän läikikäs ja enemmän maastokas. Ohje on jollekin paksummalle mohairlangalle, jossa oli melkein sama tiheys. Popilla tulee neuleesta sangen muhkea. Siitä tulee täydellinen lämmitin tällaiselle vilukissalle. Mutta kun ei hotsita, niin ei hotsita.

Tämä olisi pitänyt olla odotettavissa, sillä mun ei kannattaisi koskaan aloittaa toista samantyylistä vaatetta heti edellisen valmistuttua. Niin monta kertaa, kun olen aloittanut, niin monta ufoa on myöhemmin purettu… Kun ensimmäisen kerran tämän puseron aikana alkoi kutominen tökkiä, vannotin itseni tekemään loppuun asti. Mutta kun maailma on täynnä ihania ohjeita, mitä haluais mieluummin tehdä ja vain 2 kättä. Ja pitäisi siivota ja silittää ja sitä sun tätä.

Jäiks! Onko tilanne niin paha, että oikeasti siivoaisin tai vielä pahempaa, silittäisin mieluummin? Ei voi olla! Nyt tämä maailmannurkka hiljenee valituksesta ja laittaa puikot suihkimaan, kunnes tarvitsee taas ruveta töihin.

Heräsin taas vaihteeksi epäinhimilliseen aikaan, mutta tänään sain jotain aikaankin: nilkkasukat itselleni valmistuivat.

Lanka: farkunsininen 7veikka
Puikot: 3,5

Hyvin huomaa sukista, että kumman kantapää on tehty ensimmäisenä. Jälkimmäisessä on enää vain yksi reikä. Nooh, nämä olivat harjoitussukat, joille löytyy kyllä käyttöä hieman reikäisinäkin
Seuraaviin tiimalasisukkiin täytyy muistaa lisätä muutama silmukka ennen kantapäätä, niin ei vedä niin rumasti.

Käänteeseen oli pakko laittaa ohut kuminauha, kun tuntui etteivät sukat pysy kunnolla jalassa. Voi olla, että kuminauhan joutuu vaihtamaan, sillä nauhan kireys on aamujalan mukainen ja mulla nilkat tuppaavat turpoamaan aika reilusti päivän mittaan. Katsotaan illalla uudestaan

Jee, opinpahan vihdoinkin sen tiimalasikantapään!

Tästä piti alunperin tulla kirjoneulelapanen, mutta suunnitelmat muuttuivat, kun huomasin ympärysmitan olevan aivan liian suuri. Läppäri sylissä tavasin Ullan ohjetta tiimalasikantapäästä ja tuijottaessani kuvia tajusin vihdoinkin miten se kääntymisen ensimmäinen silmukka tehdään. Nyt ei sukkien kutominen tunnu lähestulkoonkaan niin vastenmieliseltä, vaan olen jopa tulostellut ohjeita pitkin nettiä. Ehkäpä sitä saisi taas tänä vuonna ne pakolliset joululahjavillasukat tehtyä. Ja vielä iloisin mielin .

Pakolliset siinä mielessä, että olen tällä hetkellä suvun ja kaveripiirin ainoa puikottelija, joten villasukkia anovia katseita ja vihjeitä sataa joka syksy. Se hyvä puoli tässä on, että olen aina ollut erityisen onneton kaikkien lahjojen kanssa. Kauppaan rynnätään viime tingassa ja yritetään epätoivoisesti löytää jotain sopivaa…

Täällä tehdään näköjään lankakauppareissuja ainoastaan unelmissa. Tiistaina ehdin vain pikaisesti poiketa jossain Turun lankakaupassa. Ostin edellisen postauksen lankaa lisää yhden kerän sekä 1 valkoisen Smartin. Vielä pikaisemmin kävin läheisessä ompelukonekaupassa hakemassa vaaleaa saumurilankaa, kun mulla on tähän asti ollut vain tummia.

Meillä on korjattavien kasa saanut rauhassa kasvaa. Joku meillä (kukahon??) on ollut aikaisemmin niin saamaton, ettei ole viitsinyt ajella ratkenneita saumoja kahteen kertaan ompelukoneella. Nyt, saumurin myötä on kaikki tummat vaatteet korjattu ja käytössä (lukuunottamatta niitä, joista puuttuu nappeja…). Vaaleat korjattavat on pitänyt jättää odottamaan vaaleita lankoja, tummat olisivat kuultaneet todella rumasti läpi.

Vaihteeksi töissä on menossa sellainen ylikiirekausi, joten hirvittävästi en jaksa kutoa. Ja se mitä jaksan, on varmasti helppoa, pään nollausmallia. Puikoilla onkin tällä hetkellä iso, lämmin aivoton kotineulepusero vihreästä Pop Plussasta.