Inidrae

Kävin eilen hakemassa postista innolla odottamani kirjat, mutta vasta tänä aamuna ehdin niihin vähän enemmän tutustua.

A Gathering of Lace on juuri sitä mitä toivoinkin.

Tästäkin kirjasta saan varmasti irti paljon. Tällä hetkellä vain nuo reikäneuleet (juu, en muista oikeaa nimikettä just nyt) kiinnostavat enemmän, joten selailu jäi sangen pikaisesti.

Olimme kaverin kanssa eilen Pinkin konsertissa. Nyt on korvat kipeinä, silmät ristissä ja aivot pumpulia, mutta oli se kaiken arvoista.

Jätin kassiongelman mietintämyssyyn ja tein välityönä kämmekkäät itselleni.

Malli: oma
Lanka: joku mohairsekoite mutsin kirppissaaliista, 32 g
Puikot: 3,5 bambut

Muksu ilmoitti, että hänkin haluu, mutta muutti myöhemmin mieltään. Hän haluukin kynsikkäät.

Pohjapahvi vai ei

voisi olla helpompi päättää, jos tietäisin minkälaiseen käyttöön tuo veskan tapainen on tarkoitettu. Mutta kun en tiedä. Päätin vain upottaa mutsin kirppissaaliissa olleet ja kaapin perukoilta löytyneet nauhalangat johonkin. Laukussa on farkkukangasvuori, joten painoa se varmaankin kestää aika hyvin. En vain pääse eteenpäin ennen kuin olen päättänyt pohjapahvin kohtalon: Sankavalintakin riippuu siitä.

Apua!

Kaatouhan alla ollut kuusi kaatui illalla itsestään. Tien poikki.

Tuulensuunta oli oikein hyvä. Kuva on otettu autotallin nurkalta ja mun vieressä vasemmalla on sepelilevennys, jossa oli isännän auto ja mun moottoripyörä. Mun auto oli autotallin jatkeena olevassa katoksessa. Olis voinut tulla pahaa jälkeä, mutta onneksi kävi näin.

Kuoppaa kun katsoo, niin ei ihmetytä yhtään, että kaatui… Kuopassa on vettä noin 5 senttiä ja sen alla kallio.

Kummitäti tulee huomenna käymään säkin kanssa. Hän hakee aineksia kuusenoksapalloon (tai mikä sen nimi nyt onkaan). Yleensä kummisetäni on käynyt hakemassa tarvikkeet, mutta oli juuri äskettäin kompuroinut metsässä ja kaatunut kannon päällä. Mies on muuten kunnossa, mutta kylki niin hellänä, ettei lähiaikoina ole asiaa metsään. Kummitätini on myös tyytyväinen kaatuneeseen kuuseen.

Minulla on ollut hieman ongelmia tuon selän kanssa, siinä menee aina silloin tällöin pari nikamaa jumiin. Olin saanut selän jo melko hyvään kuntoon eli oli vain vähän jäykkä eikä mihinkään enää sattunut. No selkä ei oikein tykännyt kuusen raivaamisesta ja sen jälkeisestä ostosten raahaamisesta. Sattuu taas. On siis pakko ottaa rauhallisesti, laittaa joku hyvä leffa töllöttimeen, etsiä hyvä, rento asento sohvalla ja ottaa kutimet käteen. Vai mitä?

Lanka: Austermann Step
Puikot: 2,5 mm (2,25 olisivat varmaan olleet sopivimmat mun käsialalle)
Malli: Perussukka tiimalasikantapäällä.

Toisen sukan varsi tehtiin uusiksi vielä kahteen kertaan, keskimmäisellä kerralla unohtui kiristellä ja tulos oli tooodella lötkö. Täytyy vielä höyrytellä ja sitten sukat ovat luovutusvalmiit. Ukko saa päättää koska antaa ne äidilleen.

Yhtäkkinen ohuen langan kutominen ohuilla puikoilla kipeytti rannetta vähäsen. Joten seuraavana vuorossa jotain mun ranteille hieman paksummalla langalla.

Minun hävyttömän olematon neulekirjastoni saa kohta täydennystä. Tai no, kohta minulla on kahden sijasta kokonaiset 4 neulekirjaa, mutta ei kai niitä kehtaa varmaan vieläkään kutsua kirjastoksi… Mutta alku on hyvä, kun vuosi sitten talossa ei ollut yhtään kirjaa!

Nämä jäivät ostoskärryyn, kun piti tehdä valintoja…
Debbie Bliss: Celtic Knits
Meg Swansen: Gathering of Lace

Austermannin Step-lanka on hanurista. Ainakin se ainokainen kerä, jonka minä ostin. Kerän alku eli ensimmäinen sukka on oikein hyvä: hyvät värit ja tasaiset välit jne.

Kerän loppu eli toinen sukka:

1. puoli:

2. puoli:

Mitä helkkarin ruskeita raitoja tossa on??

Ensimmäisen kerran, kun tuollainen tuli ruskea raita vastaan, poikkasin langan. Ruskea osui alemman kuvan ensimmäisen (oikealta) siniharmaan raidan keskelle. Väri jatkui siniharmaana, mutta yhteensä raidalla oli pituutta melkein puolet enemmän kuin muissa siniharmaissa raidoissa. Seuraavan ruskean kohdalla tarkistin kerää vähän pidemmälle ja päätin jättää raidan paikoilleen, sillä niitä oli tulossa enemmänkin.

Resorissa olisi pitänyt siniharmaan jälkeen tulla vihreä raita (eikä ruskea), mutta eipä tullut, vaan vaaleanruskea (siis sen prkln ruskean jälkeen). Vaaleanruskeassa oli myös solmu puolessa välissä. No niitä on aina silloin tällöin, joten tämä ei aihettanut enempiä tunteenkuohahduksia. Mutta mutta… Solmun jälkeen värit olivatkin väärässä järjestyksessä. Silloin meni hermo lopullisesti. Tämän postauksen jälkeen lähtee valitus Austermannille todistusaineiston kera, sapettaa niin paljon. Sen verran on tyyris lanka, etten ihan purematta niele tuollaisia virheitä.

Toinen sukka nyt on purettu nilkkaan saakka ja taistelen sen valmiiksi langanpätkistä, sillä en todellakaan kehtaa antaa tuollaista lahjaksi kenellekään. Ennen tätä kerää luulin, että valmiiksi raidoitetun langan tarkoitus olisi vähentää langanpäitä ja päättelemisiä, eikä suinkaan lisätä.

Ärsyttää!

Tapion kaupassa oli Lankaa. Paljon lankaa. Nurkan takana vielä enemmän lankaa. Ukko naureskeli partaansa, vissiin oli hyvät ilmeet naamalla… Vähän aikaa pyörittiin yhdessä ja sitten mies päätti lähteä pojan kanssa käymään kahvilla. Minä jatkoin ihmettelyä ja kiertelyä.

Poistokorista nappasin mukaani merinowoolit, koska olivat sitä aitoa oikeaa vihreää. Lempparivärini. Mietin pitkään Alpacaa, mutta lopulta se hyppäsi syliin. Kävin taas keskustelua itseni kanssa, että valittu väri ei sovi minulle, mutta kun minä halusin juuri tuota väriä. Erävoitto julmasta minästäni!

7 veikka on ollut puikoilla pitkään ja olen tikuttaessani haaveillut ohuesta, pehmeästä sukkalangasta. Haaveissa on ollut Opalin Tiger, mutta näyttäisi olevan suhteellisen hankalasti saatavilla, joten olen suosiolla lykännyt hankkimista tuonnemmaksi. Regiaa sen sijaan lähti mukaan 2 kerää. Toinen kerä on jo korkattu ja siitä yritetään väkertää kummimuksulle sukkaa. Matkalla ei ollut kuin 2, 3 ja 3,5 puikot ja totesin neljännen aloitusyrityksen jälkeen, että oikeat puikot olisivat 2,5. Hmpf.

Multimohair taisi lähteä mukaan silittelylangaksi, on niin mukavan pehmeää. Suuri akryylimäärä sen kai tekee… Joka tapauksessa mallia mietitään.

Tahiti oli myös poistokorissa. Siitä on määrä tulla sangat keskeneräiseen, erilaisista nauhalangoista, virkattuun kassiin. Ja jos jotain jää jäljelle (epäilen) niin pari kiekkaa saattaa kassi kasvaa korkeuttakin. Saas nähdä miten käy.

Ukko tuli kahvin jälkeen hakemaan minua lankaparatiisista. Ja jatkoi partaansa naureskelua. Taisin olla vielä hullaantuneemman näköinen kuin aikaisemmin. Ja syli täynnä lankoja. Juuh olisihan niitä ollut korejakin tarjolla, mutta leukailimme kauppiaitten kanssa, että lapsena on opetettu, ettei toiselta saa ottaa, täytyy kantaa sylissä…

Kuljimme jonkin aikaa Tapion kanssa ympäri kauppaa ja alkoi vissiin Ukkokin kiinnostua enemmän langoista ja eri materiaaleista. Olimme jo matkalla kassalle päin kun Ukko jäi tuijottelemaan Step-lankoja. Eikä tehnyt elettäkään siirtyäkseen eteenpäin. Kysyin aikani odoteltuani, että mahtaisikohan anoppi tykätä tuollaisista sukista ja pyysin valitsemaan värin… Tästä kerästä ei ole kuvaa, sillä se on jo puolitettu ja sukan alut puikoilla. Anopilla on todellakin pienet, pyöreät ja pulleat jalat, joten haastetta riittää…

Lähdemme huomenna pikareissulle vanhempieni matka-autolla. Rakkaalla ukollani on jotain mikroautoasioita Töysässä, joten poikkeamme ainakin Keskisen kyläkaupassa. Reitti suunnitellaan siten, että matkan varrelle osuu ainakin Tapion kauppa.

Matkaan lähtee kaikki 7 veikat mukaan. Katsotaan nyt, että saanko niistä mitään aikaiseksi. Tuppaa vointi olemaan vähän heikomman puoleinen muiden kyydissä…

Olin tiistaina työmatkalla Ruotsissa ja vieläkin väsyttää aivan pirusti. Tämä…

… oli tarkoitus ottaa mukaan matkaneuleeksi, mutta lähdin aamuyöllä, puolinukuksissa vielä, liikkeelle niin vauhdikkaasti, että unohtui. Muuten sukassa olisi kiinni tietysti metalliset puikot.

Lanka on sitä tuhottavaa 7 veikkaa. Tosin tämä keltainen on huomattavasti pehmeämpää kuin edellisten sukkien vihreä lanka. Jopa niin pehmeää, että oikein ihmettelee, että miksi näistä langoista pitikään päästä eroon. No, ei tarvitse kuin vilkaista vihreään, niin taas muistaa

Lopuksi vielä kuva vanhemmasta kissastamme, joka näyttää sen, mitä minä haluaisin juuri nyt tehdä…