Aikansa kutakin
Käytiin perjantaina pomon kanssa keskustelua mun jumalattomasta työmäärästä. Lisätyövoimaa ei ole luvassa, mutta joitain tehtäviä siirretään muille. ![]()
Pomon elämä piteni varmaan vuodella, niin paljon se nauroi mun ensimmäiselle harmaalle hiukselle, joka löydettiin heti keskustelun jälkeen…
On kuulemma takuuvarmasti työperäistä tämä harmaantuminen. Olis varmaan hymy hyytynyt, jos olisin tuumannut, että olenkin sitten jo eläkeiässä…
Viikonloppuna harmaita löytyi jo kymmenkunta lisää, kun osasi etsiä… Vähemmän kultainen ukkoni (joka on 2 vuotta vanhempi (ja harmaaton)) saikin taas lisää vettä myllyynsä. Tähän asti se on ollut sitä mieltä, että minä olen jo liki nelikymppinen ja hän vasta kolmekymppinen (insinöörin logiikkaa, älkää kysykö…). Normaalisti yritän olla laittamatta paria hymiötä enempää yhteen postaukseen, mutta jostain syystä nyt hieman lapsettaa…
Reilu viikko sitten aloitin uuden harrastuksen (kokeilun) ja siitä tuloksena hirvittävän huono kuva aikaansaannoksista:
Selvyyden vuoksi: kuvassa on 5 silmukkamerkkiä
Sen verran on uusi harrastus vienyt mukanaan, että iltaisin sitä vain huomaa tarttuneensa pihteihin eikä puikkoihin. Kyseessä on kuitenkin vain alkuinnostus ja neulomusten pariin palataan vielä lähiaikoina…
Edit: Ja tuo otsikko viittasi siis "menetettyyn nuoruuteen" näin aikuisuuden kynnyksellä eikä missään nimessä tämän blogin tulevaisuuteen tai mahdolliseen neulomusten loppumiseen! Ehei muu elämä jatkuu ennallaan (ehkä hieman hitaanpaan tahtiin kuin ennen)
Miten niin loman tarpeessa?

